Arvostelu

Mari Ahokoivu: Sarjakuvantekijän opas. BTJ Kustannus 2007.

Hiukset-aiheisia sarjakuvai voi lähettää Teemanarttuun vielä 16.11. asti. Teeman kaltainen leikki toimii myös kvaakissa, jossa marraskuun haasteena on fiktion ja todellisuuden suhde (ja mun keksimä ):

http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,9140.0.html

Uutispäivä Demari kirjoittaa sarjakuvasta, myös Nartusta:

http://www.demari.fi/Article.jsp?article=9048&main=102

Edit (Amina): Ylioppilaslehden juttu Tiitusta: http://www.ylioppilaslehti.fi/2007/10/19/elama-ruuduissa/ 

Arvostelu

Mikko Ketola ja Anssi Rauhala: Bosporin helmi Professori Anni Isotalon tutkimuksia 3. Minerva 2007

Sarjakuvan lokakuu levittäytyi tänä vuonna Muotoiluinstituutin tiloista myös ympäri kaupunkia. Suuri yleisö ei vieläkään löytänyt muotsikalla pidetyille laadukkaille luennoille eikä oikein Kasisalin pienlehtimyyntiin (vaihtokaupaksi meni taas, enimmäkseen, mutta tunnelma oli hyvä ja pulla halpaa). Vessasarjakuvia ja muita näyttelyitä eksyy luultavasti katselemaan useampikin, samoin alkuillan Nyrjähdys-klubin performansseja oli seuraamassa sarjakuvapiirien ulkopuolista väkeä.

Keskusteluista tuli nähtyä kokonaan vain Reima Mäkisen vetämä naissarjakuva-aiheinen paneeli, johon osallistuivat Warda Ahmed, Hanneriina Moisseinen, Pauliina Mäkelä ja Jupu Tolonen. Muistan ainakin kaksi muuta samanaiheista paneelia tämän vuoden sarjistapahtumista, joten ei ihme, ettei aiheesta irronnut paljon uutta. Loppua kohden keskustelu vilkastui ja kävi mielenkiintoisemmaksi: Jupu ja Hanneriina todistivat omilla töillään, ettei edes sähläämisestä ja kohlaamisesta revitty huumori kuulu sarjakuvissa enää pelkästään miehille. Yleisön joukosta Pertti Jarla tunnusti tekevänsä joskus tietoisesti hauskoja naishahmoja, jottei henkilögalleria olisi liian yksipuolinen. Tuloksena on syntynyt esimerkiksi Fingerporin iki-ihana Rivo-Riitta.

Performansseista jäivät päällimmäisenä mieleen Jyrki Nissisen tymäkkä setti (henkilökohtaisina suosikkeina nykyarjen väkevästi kiteyttänyt Työelämä ja hätkähdyttävä Dokaat vaikka oot paksuna) sekä Black Peiderin eli Petteri Tikkasen Elvis meets kärpänen meets suomalainen mies -presentaatio. Muutkaan esitykset eivät olleet tylsiä, esimerkikeinä Mikko Aspan orgastinen melurevitys ja Naama-kustannuksen poikien itsepuolustuslajiparodia, joka toi elävästi mieleen Kemin festareilla 2006 saliin eksyneen Kendonäytöksen. Koska illan kotimainen anti oli näin vahva, Saksasta vierailulle tulleita esiintyjiä olisi varmasti kannattanut myös jäädä seuramaan.  

Järjestäjiltä ei ainakaan puutu intoa eikä taitoa. Sarjakuvan lokakuu on hieno tapahtuma ja ansaitsisi enemmän yleisöä. Ehkä jo ensi vuonna on tuongosta?