Kuinka väritän sarjakuvani tietokoneella? Mitkä värit sopivat yhteen? Entä millaiset harmaasävyt näyttävät mangassa hyvältä? Miten rasteria käytetään? Miten valon eri sävyt vaikuttavat väreihin ja millaisia harmaasävytyksiä tyylipuhtaassa mangassa vältetään?

Reima Mäkisen Mangan värit (Lilith 2009) ja Mangan harmaasävyt (Opus 2007) -teoksista välittyvät tekijän laajat tiedot niin sarjakuvanteosta, värien ja harmaasävyjen yleisestä käytöstä kuin japanilaisesta kulttuuristakin. Kirjoista löytyykin apu mitä moniaisimpiin käytännön pulmiin ja sen lisäksi mittaamattomasti viihdyttävää yleistietoa.

Kirjoissa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Etenkin Mangan värit on kaikin puoli vaikuttava teos. Kirjassa lähdetään liikkeelle värien käytöstä japanilaisessa taiteessa ja siirrytään väriteorian kautta sarjakuvavärien erityispiirteisiin. Eniten tilaa annetaan piirustus- ja maalaustekniikoille, mutta ehditään lopussa käsitellä vielä painamista ja valon eri ominaisuuksiakin. Laaja tietomäärä on jäsennetty mielekkääksi kokonaisuudeksi, jota on runsaista yksityiskohdistaan huolimatta helppo hahmottaa. Mangan harmaasävyt -kirjassa yleiset taustatiedot on jätetty vähemmälle, mutta erilaisten tekniikoiden käytännöllisiä ja kulttuurisia ulottuvuuksia esitellään sitäkin tarkemmin. Molemmissa kirjoissa on monipuolinen havainnollistava kuvitus.

Vaikka oppikirjojen teknistä tietoa voivat soveltaa kaikki piirtäjät ja sarjakuvantekijät, teokset antavat eniten juuri japanista kiinnostuneille, intohimoisille manganystäville. Tekstiä on helpointa seurata, jos tuntee aiheita hiukan ennestään, aloittelijoilta kirjat vaativat valikoivaa lukutapaa tai paljon keskittymiskykyä.